Iik. Eilen kertakaikkiaan unohdin blogini. Sitä sattuu oikeassa elämässä, kun työn alla on muutakin. Kun olen blogannut hyvinvoinnista, on meillä tällä viikolla kärsitty oksennustaudin parissa.
Ehkä onkin syytä puhua nyt levosta, kun moni perheessä on vuorollaan sitä tarvinnut vielä enemmän kuin normaalisti.
Mitä enemmän urheilee, sitä tärkeämpää on, että on päiviä, jolloin kroppa saa kunnolla palautua ja lihakset saavat kasvaa. On tärkeä jaottaa treeni niin, että koko kroppa ei ole koko ajan kuormittuneena, mutta suosittelisin, että viikossa on vähintään yksi ja mieluiten kaksikin kokonaista lepopäivää. Minulla on nyt ohjelmassa yksi kehonhuoltopäivä ja yksi oikea lepopäivä, jolloin en tee mitään arkiliikunnasta kummempaa. Tänään on tuon päivän vuoro.
Itselleni lepo on eritoten asia, jota olen joutunut opettelemaan. Kun innostuin liikunnasta, lepo oikeastaan pikkuhiljaa kunnon karttuessa putosi ohjelmasta. Oli niin kivaa ja hauskaa, että tein kovia treenejä treeni toisensa jälkeen. Ja tietysti aina niin kovaa, kun jaksoin. Tietäähän sen tyhmäkin, mitä siitä seuraa. Yhden kesän olin jossain ylikunnon partaalla. Valvoin öitä, syke nousi levossakin, sain paniikkioireita. Se kesä oli onneksi sellainen, jonka olin kotona lasten kanssa kokonaan. En tiedä miten olisin selvinnyt töissä.
Mutta läksyt on opittu.
En enää vedä kaikkia treenejä sata lasissa, vaan tietoisesti joskus treenaan niin kovaa kuin lähtee ja joskus vähemmillä prosenteilla. Annan lihaksille aikaa palautua, huolehdin jakoisuuksista. Huolehdin lepopäivistä ja suurimmalta osin itselleni riittävistä yöunista. Ainahan se ei ole mahdollista, ja vaikeuksia aiheuttaa se, että olen ennemmin iltavirkku kuin aamuvirkku. Mutta viikonloppuna voi tankata unta. Jos kroppa on sitä mieltä, osaan jo kokea pettymyksen ja skipata treenin. Tunnistan kropassani liikunnan aiheuttaman uupumuksen merkit paremmin.
Lepo on tärkeää myös laihdutusprojekteissa. Se lievittää stressiä ja stressaantunut keho ei ota vastaan treeniä. Lepo on muutakin kuin unta. Jollain tasolla lepo kuuluu ainakin omaan jokapäiväiseen rytmiin. Suosittelen opettelemaan rentoutumista, nukkumista ja lepäämistä tietoisesti, jos niissä on vaikeuksia. Tuon kesän aikana itse sain jonkun verran hyötyä erilaisista mindfulness-harjoituksista. Kirjat ja musiikki auttoivat myös. Nykyisin nukkumatti vierailee jo käskemättäkin.
Kauniita Unia Kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!