4. marraskuuta 2013

Pala rauhaa


Ainakin viikonlopun luonnonmaisemia, sekä maalaisidylliä voisi luonnehtia niin.
Se on sitten eria asia, kun meidän konkkaronkka lähtee kuusenmerkkausreissulle.
Meidän perhe, miun sisko, vanhemmat ja iltasella vielä veli puoliskoineen. Koirakin.
Siinä on siskon sanoja lainatakseni metakka josain Serranon perheen tasoilla.
Kaikki kertoo mutta kukaan ei kuuntele.



 Kuusia saatiin kuin saatiinkin kuitenkin merkkatua useampikin,
on sitten helpompi antaa toimeksianto myöhemmin kuusenhakjialle ;)
Aikamoista maastoa rämmittiin toisinaan, mutta löydettiin vielä perille alkupisteeseen,
joskaan ansiot siitä ei kyllä kuulu miulle millään tavalla.
Minut tuntevat tietävät hyvin, että en oikein erota vasenta oikeasta.


Jokatapauksessa ympäristö vaati klikkailemaan muutamia kuvia.
Ja haaveilemaan valokuvauskursseista ja uusista kameroista, mutta se on sivuseikka.
Ehkä kuvista välittyy se pala rauhaa teillekin, toivon niin!
Harmaakin näyttää oikeassa miljöössä oikein hyvälle, nyt koti-ikkunasta samalla tuijottaessani lähinnä ankealle.


  
Kyseessä on paikka, joka toimii  vanhempieni ja kotona asuessani enemmin vielä minunkin kesäpaikkana.
On täällä useampi joulukin vietetty ja ihan talviasuttavasta kyllä käy, sen puoleen kesäpaikka on väärä sana.
Pihapiiri on täynnä kaunokaisia, joiden kauneutta en tietenkään ole nuorempana huomannut.
Vanhoja puita, aittaa, istutuksia, luonnonrauhaa.


Ja pimeä kun tulee, on kyseessä PIMEÄ.
On tosin torpassa sähköt ja nykyaikaisuuksia, mutta ympärillä on luja pimeys.
Se on aika ihanaa, joskin tällaiselle jo "kaupunkilaiselle" pelottavaa,
mikäli pitää yksin liikkua.

 (Ps. TAHTOO makroputken)

Mutta hämärtyessä tällä reissulla meitä valaisi jätkänkynttilän lisäksi pihamaalla nuotio, jonka
loimussa paistettiin makkarat ja juotiin kahvit. 
Lapset pelkäs koiraa, koira tykkäs lapsista, miehet miettivät kenen otsalamppu varmiten tuhoaa vastapäisen kanssakumppanin näkökyvyn, äitini lauloi kaksivuotiaan kanssa kilpaa lastenlauluja, kuvaaja tippui puusta, nuori nainen pyöritteli päätään ja otti lisää kahvia, sekä nuoripari teki jonkinlaista syömisen maailmanennätystä.


Hyvä perhesunnuntai siis.
Kiitos kaikille osallistujille! :)

2 kommenttia:

  1. Heh, kuulostaa just meidän perheeltä! Aina kun kokoonnutaan porukalla vaikkapa syömään, niin naureskellaankin että ollaan ku Serraanon poppoo :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mukavalta ja ihanalta!! Nuo teidän perheen yhteiset retket ja yhteiset jutut on jotain ihanaa ja noista kuvista välittyy todella se rauha! On ihana kun ympärillä on ihmisiä <3 ja oman kuusen merkkaus kuulostaa mielettömältä, itsekkin haluaisin joskus niin tehdä, mutta taidanpa tänäkin vuonna mennä torin miehiltä kuusen valitsemaan ;) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!