28. elokuuta 2013

Helpompi hengittää


Syksy on tullut. Ennen se on ollut miulle perinteisesti oivallusten aikaa, itsetutkimusta, liiallistakin aivojen kuluttamista. Nyt tuntuu, että vuosia oon mennyt pienellä liekillä, sulkenut, en ole antanut tulla. Oon myötäillyt, suostunut, jaksanut ja valinnut oman roolini aivan itse. Kaikki kostautuu joskus, ja viimeinen vuosi on ollut rankempi kuin koskaan, sen enempää siihen syventymättä. Syksyn sijaan oon matkustanut itseeni läpi vuoden, intensiivisesti, koko ajan tutkien.
Ja siinä matkassa se kohta, jossa on helpompi hengittää, on tullut.
Opettelua, harjoittelua, toistoa, sietoa, venymistä, ymmärrystä, nöyryyttä, luopumista.

Juha Tapio osaa usein tiivistää tunnelmia. Hengittää -piisi on rallattanut täällä ensin toiveena, sitten orastavana onnena ja nyttemin selviytymisen merkkinä. Matka ei ole koskaan kuljettu, mutta vuosi on juostu kiinni.
Tästä on hyvä jatkaa.


Koko aamu vastaista tuulta,
aava pyyhkii pään
Koko aamu vastaista tuulta,
mä en suostu pysähtymään

Tämän saan taikka tuon,
mut se ei riitä milloinkaan
Jos tämän saan taikka tuon



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet


 Tuonne asti jos pääsen
onko helpompi niin
Tuonne asti jos pääsen
onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee
olla nyt ja uskaltaa
Kerro miksi on vaikee



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet


Rajan toisella puolen joukot liikkuu jo,
pitkin ruosteista siltaa laskee aurinko

Rakasta mua nyt, kun tätä onnea pelkään niin,
rakasta mua nyt



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet




Jos ihastuit sanomaan, sen antamaan voimaan ja iloon, niin koko piisin voit kuunnella tästä

1 kommentti:

  1. On totuus, että kaikki kostautuu joskus.
    Vaikka kuinka kovaa ja kauan juoksee karkuun, päätyy jossain vaiheessa selkä seinää vasten totuuden kanssa, sen mitä on pakoillut.
    Se, milloin se tapahtuu on itsestä kiinni, milloin antaa itsensä olla heikko, romahtaa ja olla ihminen.
    Sinä olet vahva ja rakas <3 oon tosi ylpeä siusta!!! Ja tuo Juhan biisi on niin mieletön, en ikinä kyllästy siihen!!!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!