31. elokuuta 2013

Siivouspäivä



Siivouspäivästä tuli todellinen siivouspäivä tämän löydön myötä.
Eli Lappeenrantakin oli täynnä kirppiksiä, eri kaupungiosat tulvillaan.
Tämä pöytä mm. kotiutui meille.
Lisää siitä myöhemmin, nyt pitää mennä rymsteeraamaan!
(Ja kuvailemaan illan myötä omat myynnit fb-kirpuille, tilaa on torppaan saatava!)


30. elokuuta 2013


Meiltä ei tuppaa nämä pastellit väistymään syksyn myötä.
Jotain murretumpaa on tullut tilalle, mutta ei; nää vaan viihtyy meillä.
Lisäsinpä vielä vettä myllyyn ja tilasin HM Homelta alla näkyvän pöytäliinan. 
Tykkään; edullinen, söpö, suloinen.
En raaski maksaa paljoa kangasliinoista, koska meillä asuu kaksi pientä sotkijaa.


 Alla oleva inspiraatiokuva on HM:n oma mainoskuva. 


Ihanaa Viikonloppua!
Me sairastetaan nyt tää räkis veke, ja sit meinaan ensi viikolla aloittaa viikon taas elävien kirjoissa!





28. elokuuta 2013

Helpompi hengittää


Syksy on tullut. Ennen se on ollut miulle perinteisesti oivallusten aikaa, itsetutkimusta, liiallistakin aivojen kuluttamista. Nyt tuntuu, että vuosia oon mennyt pienellä liekillä, sulkenut, en ole antanut tulla. Oon myötäillyt, suostunut, jaksanut ja valinnut oman roolini aivan itse. Kaikki kostautuu joskus, ja viimeinen vuosi on ollut rankempi kuin koskaan, sen enempää siihen syventymättä. Syksyn sijaan oon matkustanut itseeni läpi vuoden, intensiivisesti, koko ajan tutkien.
Ja siinä matkassa se kohta, jossa on helpompi hengittää, on tullut.
Opettelua, harjoittelua, toistoa, sietoa, venymistä, ymmärrystä, nöyryyttä, luopumista.

Juha Tapio osaa usein tiivistää tunnelmia. Hengittää -piisi on rallattanut täällä ensin toiveena, sitten orastavana onnena ja nyttemin selviytymisen merkkinä. Matka ei ole koskaan kuljettu, mutta vuosi on juostu kiinni.
Tästä on hyvä jatkaa.


Koko aamu vastaista tuulta,
aava pyyhkii pään
Koko aamu vastaista tuulta,
mä en suostu pysähtymään

Tämän saan taikka tuon,
mut se ei riitä milloinkaan
Jos tämän saan taikka tuon



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet


 Tuonne asti jos pääsen
onko helpompi niin
Tuonne asti jos pääsen
onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee
olla nyt ja uskaltaa
Kerro miksi on vaikee



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet


Rajan toisella puolen joukot liikkuu jo,
pitkin ruosteista siltaa laskee aurinko

Rakasta mua nyt, kun tätä onnea pelkään niin,
rakasta mua nyt



Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet




Jos ihastuit sanomaan, sen antamaan voimaan ja iloon, niin koko piisin voit kuunnella tästä

26. elokuuta 2013

Arkiruokailusta


Aihe, joka on mietittänyt miuta paljon lähiaikoina.
Se on varmaan tätä syksyn alkua, kun tekee mieli vähän muuttaa jotain ja kaikkea.
Oon aika lepsu lasten ruokailujen suhteen, myönnän. Meillä on kyllä lähestulkoon joka päivä vähintään yksin,
lapsilla lähestulkoon aina kaksi lämmintä ruokaa. On ateriarytmi niiden suhteen ja iltapalan ja aamupalan suhteen. Välipalat on mitä on, joskus niitä tuntuu olevan koko ajan tarjolla, välillä ne unohtuvat.

Lasten ruokakasvatuksessa arvostan tiettyjä asioita, sanoja kiitos ja sitä, että ruoka ei ole pahaa. Kyllä neljävuotias silti sanoo ruokaa pahaksikin, opettelee nyt, että oppisi sanomaan; "Maistoin, mutta ei ole suuni mukaista" tms. 

Lepsuus esiintyy meillä siinä, että kellontarkkaa aikataulua ei ole. Lapset syövät minkä jaksavat, ja en pakota syömään. Jälkkäriä ja herkkuja saa, vaikka lautanen ei olisi tyhjäksi nuoltu. Ruoka tarjotaan, ja joskus huonojen syömisten päivien kohdalla käytetään "Vielä viisi haarukallista"-teemaa tms. Allergisten lasten äitinä (luojan kiitos, ne on hävinneet meidän elämästä) olen oppinut, että ruuasta on helppo tehdä peikko lapselle.



Yllä olevat asiat on siis meillä rennosti ok, ja niihin olen tyytyväinen. En sen sijaan ole tällä hetkellä täysin tyytyväinen siihen, että; joka lounaalta ei löydy aina vihanneksia tai hitusvinkuloita. Yllä oleva kurkkutarjoilu on tuttu näky! Ne maistuu ja uppoaa ja muita ronkeloidaan. Välillä vaan tuskastuttaa laittaa pienille näitä vihreitä sun muita, kun ne ei maistu! Toisaalta - eihän ne opi jos ei tarjoa tarpeeksi usein?
Petrattavaa ehdottomasti.

No, myönnän. Olen saanut lapsistani, ja nyt saan lokaa niskaan varmasti; Olkkarisyöjiä.
Varsinaiset ruuat ja sotkevat meillä syödään usein pöydän ääressä.
Mutta aamupalat, härreguud, ne roijataan aamuohjelmien eteen kupeissaan ja vedellään siellä naamaan,
kun äiti joko A.) yhä rötkötän sängyssä/sohvalla tai B.) nautin ainoasta rauhallisesta hetkestä päivällä.
Tässä on eniten petrattavaa, koska pari vahinkoa on jo sattunut.
Ja eihän se ole reilua, että äiti suuttuu aiheesta, jota ei tavallaan ole kieltänyt.



Arkiruokailu on minulle myös tärkeä asia; tänä syksynä ja kesänä olen tilanteiden salliessa, yhä enemmän pyrkinyt siihen, että syön lasten kanssa ja olen läsnä. Siihen, että edes kerran päivässä syötäisiin yhdessä, ja usein syödään useastikin; lounaalla minä ja lapset, sekä iltapäivällä, ja illalla kaikki.



Ruuan suhteen haluaisin oppia säästäväisemmäksi. Enemmän hyötykäyttöä ja arvostusta jämäruuille, arkipyttis on oikein hyvä lounas silloin tällöin. Ja joskus voi pitää parin ruuan jämäpäiviä, ja valita vähän suosikkiaan lautaselle. 

Haluaisin myös hitusen kohentaa ruuan ravintoarvoa; siirtyä varsinkin jauhoissa ja sokerissa ravintorikkaampaan. Pastat meillä syödään kyllä tummana ja täysjyvänä mitä syödään, ja leivässä kanssa valitaan omasta kategoriasta se runsaskuituisin (toki joskus herkutellaan!).


Ehdottomasti enemmän siis kunnioitusta arkiruokaa kohtaan.
Sitä, mistä se tulee, millaista se on ravintoarvoltaan ja miten se nautitaan.
Ja tottakai tärkeintä, josta on ystävien kanssa puhuttukin; 

Ruokailun on oltava hauskaa, ja asennevapaata. Ruokaan ja syömiseen liittyviä häiriöitä
on kulttuurissamme yhä nuoremmilla ja nuoremmilla. Ei luoda niitä enää arkiruoan parissa pakottamalla, kommentoimalla taikka negatiivisella ruokailmapiirillä.

Ps. En ole ehdoton, tässä on vain jotain ajatuksia.
Kuinka teillä syödään?

JA MUISTAKAA ARVONTA, KLIK!

23. elokuuta 2013

Vielä kerran, pyynnöstä ja lahjaksi


Eilinen vahakangaskassiprojekti poiki miulle yhteydenoton Fb:n kautta,
voisinko ommella hänellekin vahakankaasta laukun?
Vahakangas löytyi jo omasta takaa ja se tuotiin miulle aamulla, ja kassin pitäisi 
olla jo naapurin mukana matkalla oikealle omistajalleen!


Söpö kassi tuli tästäkin!
Taidan ommella itselleni vielä tällaisen vähän pienemmän kanssa...


Yllä olevat värikkäät (ja toivottavasti omistajalleen mieluiset),
lähteävän tänään postissa pienelle tytölle, joka sairastaa leukemiaa.
Halusin muistaa jotenkin, ja olin jo ommellut tytölle pipon, kun äiti bongasi edellisen postaukseni ja pyysi vielä pari lisää. Nämä suojaavat pientä päätä kun tukka lähtee.


Mukaan lähtee pieneksi piristykseksi kännykkäpussi ja Ipad-suojakoteloa samaan sarjaan.
Ponnarit odottamaan hiusten kasvua, ja siihen asti niitä voi käyttää käsikoruina,
tai koristeina missä ikuna keksii :) Nekin samaa sarjaa.

Sydämellisen valtavan paljon paranemisia
sinulle tyttönen! Olet urhea!

22. elokuuta 2013

Valmistaudu syksyyn (voita pipo!)



Vanha vahakangas ei palvellut kyllä enää pöydän kaunisteena, kun oli
paikoittain saanut niin paljon osumaa.
Poiskaan en malttanut heittää, joten siitä kuoriutui pesunkestävä kassi.


Ajatus kieltämättä lähti ystävältäni, joka ompeli lapsilleen hoitokassit päivähoitoon,
niin että sisäpuolella on kerniä/vahakangas, joten saappaiden/ kuristen tuoma lika on helppo
pyyhkäistä tai huuhtaista pois.
Mahtava idea? 


Miulla kassi tulee varmaan ennen lasten joskus alkavaa hoitouraa toimimaan juurikin 
vaatteidenroijauskassina, hiekkaleluillekin kätevä! Toisaalta tykkään tästä hirmuisesti
tuon vanhan roosan sävyisen (kirpparilta ostamani) takin kanssa,
joten älkää säikähtäkö jos pyörin vahakankaat olalla vaikka kaupungissakin ;)


Muutamia pipoja on ommeltu pyynnöstä ja lahjaksikin.
Kuvassa otetaan vähän matsia siitä, kumpi on kumman ;)
Ei vaan, molemmat meni ystävälle!
Vielä kun saisin itselleni ja omille aikaiseksi, keltaista pallotrikoota täytyy hakea lisää! 
Tykkään siitä valtavasti.


Mutta sitten ylläolevan kuvan aiheeseen.
Sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi mössykkäpipo JUURI NYT.
Kommentoi mikä on mieleisesi pipo ja pidätkö mallista.
Voit myös kiltisti kommentoida, mitä pidät blogista; mistä et pidä.
Vain lukijat saavat kommentoida.
Lukijaksi saa liittyä arvonnankin aikana ;)
Yksi arpa per lukija!
Arvonta-aika 22.8-31.8.2013, jotta ehtii myssy syksyksi päätä lämmittämään.

Ja HUOM; kuvassa näkyvät piposet eivät ole palkintoja, vaan voittaja saa vaikuttaa ja valita
oman kankaansa itse(kangasvalikoimastani). Sen saa valita oman, lapsen, mummun tai koiran pään mukaan, 
joten jos itse ei pidä, voi jollekin muulle napsaista edullisen tuliaisen!

Onnea arvontaan ihanat lukijat!

20. elokuuta 2013

Ihan puolihuumorilla tahdon jakaa kanssanne tämän aamun
fb-päivitykseni.
Mitenkään poikia väheksymättä, on niissäkin omat kommervenkkinsä.


"Pikkareina jalkaan laitetaan heloukitit, tnoppit ja hiijet, mutta perusvaalianpunaiset ja punaiset ei kelepaa. Tukan saa sitoa vain heloukiti pompuloilla ja pinneillä, nenä pyyhitään ruususervettiin, mutta ei valkoiseen missään nimessä. Vihreä potta veljen jäljiltä on kauhistus, nalle pelastaa vain hetkittäin. Pallot, pilkut, kukat, äitin lempparit on ihan huonoja heppojen, kissojen, heloukittien, oravien ja muiden "kauniiden" kuosien jäljiltä. Oikeankokoiset vaaleanpunaiset tretornit ei mene jalkaan, koska liian isoissa vaaleanpunaisissa saappaissa on sydämiä. Dinosaurukset, hämähäkit on kavereita, ne halaa ja pussaa, ja äiti "äjä siivoa miun leluja, äjä koske miun jääjestykseen!". Kynnet lakataan mummin räikeällä punaisella kynsilakalla, ja aamuin illoin hiukset kammataan muumituihkeella. Vain muumilakanoilla nukutaan, heloukitit pitää ostaa paukasta kuulemma. Aikuisten kykyä hoitaa lapsia mitataan ulkoa osattavien lastenlaulujen perusteella, pakollisia on Paako, Möykky, muumipeikko, äitin pieni nallepuh, peletapit ja leijonaa mä mettättän. Neitien elämä, miulla on vielä hitusen sulattelemista, mutta voin kertoa jo nyt; on miehet yksinkertaisempia; isot ja pienet."

18. elokuuta 2013

Leevin päivät



Meillä on juhlittu Leevin nimipäivää.


Ihan pienellä porukalla, isovanhemmat ja isomummi olivat paikalla.
Mutta silti niin tärkeää Leeville. 
Kahveja juotu sisällä ja ulkona, touhuttu ja nautittu.



Ilma on ollut syksyisen lämmin ja pihalla taas ollut ihana olla,
istua terassilla vielä kun tarkenee, iltasella vain vähän vilttiä ympärille.
Juuri harmittelin, että iltaisin on niin väsy,
siellä olisi mahtava istua juuri nyt, pimeässä, kynttilänvalossa,
viltti ympärillä ja ehkä pari ystävää jorisemassa.



Maha on täynnä herkkuja ja kahvia, 
karkkia jo koko viikonlopulta.
Nukutut päiväunet, ystävien vierailua ja vähän laatuaikaa 
isän ja pojan kesken ja äitin ja tytön kesken.
Kiva viikonloppu!


Huomenna pihamaalla alkaa myllerrys pihavaraston rakentelun myötä.
Ukki tulee päiviksi hommiin, ja koitetaan itsekin olla avuksi.
Toivotaan, että saadaan roinat pihamaalta sekä
katseilta että talvelta suojaan!


15. elokuuta 2013

Leevin huonetta


Vaihdoin tänään Leeville verhot huoneeseen, kun ostin kaverilta nämä suloiset autoverhot.
Mietin ja mietin, onko ne meidän juttu.
En tiedä, mutta Leevin juttu ne on.
Ella kävi itkemään, että haluaa kanssa.
"Miekii hajuuuuun autoooo omaaa huoneeteeeeee."

Laitettiin yliväsy pikkusisko unille ja sanoin, et nyt vaihetaan vähän järjestystä.
Leevi huusi;
"Ihanaa äiti, sisustetaan!"
Mitähän oon kasvattamassa ;)



Mie vastasin tuosta isomman hyllyn kääntämisestä noin päin ja Leevi vastas pikkuvitriinin
sijoittelusta ja sisustuksesta.
Oisin tehnyt vähän toisin, mutta ei tuo jukuripää anna periksi.
"Äiti etsä tajuu et tää on mun huone. Mä haluun nää näin."
Aha.


Värejä kuitenkin on, sointuuko ne yhteen, on yhdentekevää :D
Ja hei, kirjoitinko viimeeks millainen kuva-apina Leevistä on tullut!
Nyt todistan sen teille, sillä nämä pari tyhjää kuvaa on lähes ainoat, 
joissa Leevi ei näy.

Ja muissa näkyy, koitin valita säädyllisimmät...



Jossain vaiheessa taas nauratti niin, että vesi valui silmistä.
Ja miten se voi vaihtaa tuosta yläkuvan tunnelmista ihan pokkana 
ilmeen vakavaks ja kysyy;
"Asuuko ne MadaPaskarin pingviinit täällä?"
Sillä lailla ;)


Sateista torstaitakin, taas ;)

14. elokuuta 2013


Hups.
Kävelin (juoksin, sulkemisaika lähellä) kauppaan Sisustajan Onni.
Hups.
Ostin Happy Lightsit. (Todellakin kiehnännyt asian ympärillä pitkään!)
Hups.
Tiedän, että kaikilla alkaa olla nää (silti tykkään niistä vimmatusti)



Täällä on sadellut lähestulkoon koko päivän.
On koitettu sietää toisiamme sisällä, ilta menee väkisin ulkoiluks.
Osaksi siitäkin syytä, että lapset saa tänään yllätyksenä pihalle
pihakeinut.
Käytetyt, riemukirjavat, joka sisustajan unelmat ;)
Ehkä ne kokee Annin muodonmuutoksen.


Päivää on vietetty paistamalla pullaa ja muovailemalla, katsomalla dvd:tä,
rakentamalla majoja, tekemällä autoratoja ja ties mitä.


Koitin kuvata kotoa muutaman räpsyn ja Leevin suurin innostuksenaihe oli
apinan tavoin hyökätä joka kuvaan. 
Ensin hermostuin, sitten jo nauratti, kuinka antaumuksella mukana oltiin.
Syntyi väistelyleikki, jossa koitin olla nopeampi.
En ollut.


Nyt hakemaan piakkoin niitä keinuja,
Leevi tietää että yllätys odottaa ja meno on sen mukaista!


Sateesta huolimatta hauskaa keskiviikkoa kaikille :) !