Kaupan paitojen kanssa on käymässä kumma juttu. Koon 98 paidat on liian ison tuntuisia päälle ja koon 92 ovat juuri sen verran naftin oloisia, ettei tee mieli ostaa. Kaavoissa sama juttu, olemme välikoossa.
Liskopaidan siis tein mallia 92, mutta suurensin jonkun verran ja otin pituutta lisää. Usein kaupan mallit ovat Leeville myös leveitä jostain syystä, ei toki kaikki. Pituus ei näin talven tullen haittaa, ja kangas ei ole esipesty, eli tulee hitusen kutistumaan myös pesussa.
Aplikointi oli piristävää pitkästä aikaa, mutta kumman hankalaa ja töksähtelevää trikoota vasten. Liskosta olisikin tullut varmasti hitusen hauskempi, jos olisi teknisesti taitavampi. Reenausta tiedossa siis silläkin saralla, ilmeisesti siinä ei pitäisi pitää taukoa, kun jälki muuttuu todella sottaiseksi tauoilla.
Ai, kun nämä ihanat lämpimät syyspäivät on juurikin sitä parhainta mitä tiedän! Oon syksyn lapsi, ja sen kyllä huomaan vieläkin; ihanaa kun illat pimenee, ihanaa kun saa pukea kohta villaa ja ihanaa, kun syksy tuoksuu kirpeälle... Ohi aiheen, mutta nautin vaan niin vietävästi tästä vuodenajasta, että ehdinköhän ompelemaan ollenkaan?
Kertokaahan, nyt lopuksi, mistä revin motivaation toistaa tämän paidan eri kuoseilla ainakin 5 kertaa? Tämän jannun pienet paidat nimittäin lähtivät kiertoon kirpparipöydällä. Kai se on vaan otettava aplikointeja tai muuta avuksi, ettei käy liian ykstoikkoiseksi... :) Ja housujakin, aivan perus, olis tarvis. Jotenkin kummasti kaupan hyllyt houkuttelevat, pitkästä aikaa, varsinkin nettiputiikkien! Apuva!